lauantai 23. helmikuuta 2013

trawanganilla mennään

Täälläpäs sitä siis indonesiassa trawanganin saarella ollaan. Tää saari on tämmönen kärpäsenkakan kokonen jossa ainoat liikkumistavat on jalat, pyörä tahi hevoskärryt. Eli ei laisinkaan vermeitä josta löytyy enempää ku  yks hevosvoima. Rauhallista menoa i say. Huomenna lähdettään kohti Balia katseleen mitä jännää siellä näkyis. 


Matkustaminen tänne paratiisiin ei ollut kylläkään kovin hohdokasta. Minä (eli kaisu) hävisin jotku universaalit vieruskaveriarpajaiset lentokoneessa ja sain riesakseni sellaisen malesialaisen naistenvihaajan. Herra ei englantia puhunut, mutta lehtikuvista näyttämällä vertasi mua koiraan ja semmoisiin ööh, kevytkenkäisiin tyttöihin. Ja koitti vallata about puolet mun penkistä istumalla leveesti. Hetken aikaa sitä touhua seurasin ja sitten paloi niin sanotusti käpy. Näytin lehdestä naisen kuvaa ja osotin sitä äijää. Hetkeksi hiljeni ja kohta taas jatku kunnes päräytin semmosen kiroilulitanian suomeksi ja näytin nyrkkiä, nii olipa ukko ääneti ja pysy myös kiltisti omalla puolellansa loppumatkan. Helena was givin him THE evil eye loppulennon ajan ja naurettiin sille räkäsesti. Don't mess with Kaisu and Helena.

Sitten päästiin ilosesti kaatosateeseen Lombokille.jee. Toiveikkaana auringon paisteesta kuiteski lähettiin suuntamaan parin tunnin ajomatkan päähän lauttasatamaan. Liikenne oli ihka hulluutta. Tiet oli kovin kapeita ja autoja ja skoottereita oli välillä useampiakin vierekkäin. Maisemat oli onneksi kauniita, joten sai keskitttyä vain niiden tuijotteluun. Matkalla tuli myös vastaan hyvin mielenkiintoinen kuljetusmuoto ku olivat köyttäneet vuohia pakettiauton katolle kiinni ja siellä poloset tasapainotteli mutkissa meneen. Käy kait se niinkin. Noh, loppujen lopuksi päästiin sinne lauttasatamaan joka ei ollu kyllä lauttoja nähnytkään. Ne oli ehkä hieman pienempiä veneitä mitä oltiin kuviteltu :) Matkalla oli aika kova aallokko että välillä hiukka jänskätti, mutta onneksi ei ollu pitkä matka taitettavaksi. Ja sitten vihdoin ja viimein päästiin perille ja kyllä me se aurinkoki myös saatiin.muahahhaa. 

Kotimöksä

Ja toisesta suunnasta.. 
Yritti posettaa.. aalto yllätti.

Vesi on turkoosia <3


Oleminen täällä on ollut kovin makoisaa. Rannalla lötköttelyä ja käytiin tännään snorklaamassakin. Se oli aika huisia uida semmosen neonväristen discokalojen seassa. Illat on hienoja ku kauempana merellä salamoi ihan hillittömästi. Eilen oli hienoa olla hieman billettämässä ku salamointi anto lisää discovalaistusta. Kovin on kyllä siis pääasiassa rauhallinen paikka, varsinkinkun täällä ei ole etes mikään varsinainen sesonkiaika päällänsä. Eli, olemme levänneet tämän saaren osalta tarpeeksi and tomorrow balibalibalibali!


                                                                kalakaverit


                                                Helena osaa keskittyä olennaiseen

                                                         kaikkienkillijenrapsuttaja

                                                ja yllättäen taasen kortinpeluuta rannalla

2 kommenttia: