Nii me ollaan kotona..

Että ihan vaan tiedoksi jos joku ei vielä tienny :) Reissu saatiin siis onnellisesti päätökseen ja nyt sitte suunnitellaan uutta :D Kyllä se vaan niin on, että koti on paras paikka <3 Kiitos kaikille ku jaksoitte olla kiinnostuneita meidän reissusta!  Laitetaanpas vielä pari kuvaa matkan varrelta.

Fallos

Lisää kuvateksti

Oikea yläreuna ;)

KEVÄT 

Meni aika kauan tässä lopputekstissä. Sori. :D Parempi myöhään ku ei millonkaan. Jos jotain kiinnostaa meidän budjetti, nii se oli pieni. Ainaki reissun pituuteen ja paikkojen lukumäärään nähden. Lentoihin laitettiin n 1700e/per hlö ja käyttörahaa tais palaa ainaki mulla joku 5000e. Lopussa rahatki oli loppu ja söin kynsiäni. Miks oon New Yorkissa aina köyhänä? No koska se on ollu reissujen vika etappi. Seuraavan kerran ku meen sinne, niin meen vaan sinne. Elelen sitte herroiksi ja en asu Venäjän mafian huudeilla ;)

Piti tulla tosiaan tää päivittään loppuun ku kattelin meidän reissukuvia. Aaaah. Olihan se mahtavaa <3 Kiitos kaikille, jotka teki siitä niin huipun. Varsinki mun ystikselle Kaisulle <3

-Helena

karavaanarit

Epäilimme hyvin vahvasti, että meitä on vähä pissatettu kun lähdimme autovuokramoon hakemaan etukäteen varaamaamme asuntoautoa. Sillä sisäiset pikku pessimistimme huusivat koko ajan että me ei voida saada huippuluksusasuntoautoa kaikilla herkuilla ja yhteensuuntaan ajettuna kustantaen 50dollaria. No uskokaa tai älkää, kyllähän me saatiin. Pienen 'äämitentätäajetaan'-panikoinnin jälkeen lähdimme ratsastamaan auringon laskuun.

Meidän huippu F.E. Siinä tuli myös mukana tommonen hassu lisäosa.. :)

 

Ensimmäiseksi suuntasinne kohti Daytona, Floridaa. Matkaa tuli ensimmäisenä päivä n. 270mailia plus ehkä noin tuhat mailia (ainaki) leirintäalueen etsimiseen kulutettuja. Aamunkoitteessa suuntasimme siis viettämään viimeistä rantalöhöilyä tälle reissua. yhyy. Daytona beachi oli kyll upea ranta, ja jatku aivan silmän kantamattomiin.  Paljon näki myös silmäniloa, sillä Daytonan on myös jonkinsortin harlikkakaupunki. Taisi olla juurikin miittinki päällänsä ku joka puolella vilisi makian näkösiä Harley-Davidsoneja. prumprum.
  Kun olimme ihomme käristästäneet tarpeeksi kypsiksi sai Kaisu (eli arvatenkin minä) huippuhienon idean. Ja siihen sisältyi myös Satu. Nimittäin:

Tadaa! Jos nuo tolpat tuolla huomaatte. Se on linko. N.75m korkia. Se oli ihanaa. Huudettiin paljon. Satu vielä enemmän.

Sittempä vietettiin yö taasen leirintäalueella. Aamusta lähdettiin päästeleen kohti Savannah, Georgiaa. Kaupunki oli kyllä pysähtymisen arvoinen. Jalkauduimma ja lähdimmä tutkimaan historiallisia alueita, jotka oli täynnä vai toinen toistaan kauniimpia rakennuksia. Olo oli aivan kuin olisi Tuulen viemää-lefaan eksynyt. (Ei kyllä siis kauas heittänyt, sillä elokuva on kuvattu samassa osavaltiossa, 260mailia länteen päin).

Lippu se vaan liehuu joka nurkalla

Savannahista lähdimme ajamaan kohti Washington D.C.:tä. Sinne Obaman huudeille. Matkaa 580mailia. Ajettiin allmost läpi yön. Muutaman tunnin unet jonkin huoltsikan pihalla. Enemmän nukkunut parivaljakko jatkoi aamulla ajoa levännein silmin. Kohteessa vietimmä tehokkaan parituntisen räpsien turistikuvia niin maan perusteellisesti.

Itte Lincolni

Hirveen iso... monumentti.

Valakonen talo

First Ladies of America

Seuraavana kohteena oli Atlantic City. uhkapelejä jee. Matka sinne taittui täysin ongelmitta. Kuka nyt suoralla tiellä eksyksiin ajaisi. Muutama tunti ja oltiin perillä. Löydettiin vaivatta paikka asuntoautollemme ja lähdimme bilettämään. Atlantic City oli vielä enemmän, mitä elokuvissa annetaan ymmärtää. Kasinolta voitimme kaikki ihan hirviästi rahaa. Onnellisena bilettämisestä lähdimme taskut täynnä taaloja nukkumaan. . . . . .  pause . . . . . NOT! Eli toisin sanoen, ajettiin hukkaan. Parin tunnin matkaan meni noin kuus tuntia. Ei löytynyt asuntoautolle paikkaa. Ei päästy kasinolle. Kaupunki oli aika hirvee getto. Ajettiin loppujen lopuksi neljän aikaan yöllä kauemmas kaupungista asuntoauto alueelle. JEE!
   Seuraavana päivänä laittauduimme ihan kostoksi supernätteiksi ja nautittiin hieman ruotsalaista vettä. Korkkarit jalassa kipittelimmä b-luokan leirintäalueella, missä rokki soi ja punaset niskat hohkas.

Miss Trailor Park of 2013

Rakas Muotipoliisi, älä takavarikoi Korsejani. Lupaan kohdella niitä tästä lähtien arvonsa mukaisesti.

Yksikätisenrosvon haastajat

Ja sitten jatkui matkamme kohti New Yorkia! En jaksa enää millään olla sarkastinen niin kerrompa suorilta ettei sekään matka menny ihan mutkitta. Kirjaimellisesti. Etsittiin sitä meidän palautuspaikkaa n. kolme tuntia ylimääräistä. Hermothan siinä meinas mennä. Muttaku nätisti hymyiltiin nii ei tarvinu maksaa ku yhdestä tunnista myöhästymismaksua :D Ja kävivät viemässä meidät myös bussiasemalle. Siihen päättyi (ONNEKSI!) meidän asuntoautoseikkailumme. Eli yhteensä ajelimma n.2000kilometriä itärannikkoa. Karavaanarin elämä oli huippua, mutta jokainen taitaa olla aika onnellinen että se on vihdoin ohi :) Nyt alkaa Suomitytöt New Yorkissa. Pysykää kanavalla.

Kuviakuviaa!

Ekku muutama kuva New Orleansista.. kuvattiin vaan lähinnä taloja ;) KOSKA NE OLI HIENOJA!

Käytiin vähän festaroimassa

Täällä asuu rinsessa

French market

Konkkaronkka

Miami Beach

Lauran pääruoka ;)

Mopojengi

Elli ja Kristiina

Kettu kuittaa. Huomenna tien päälle.

hoiiiii!

New Orleans, suosittelen kaikille. Musiikkia, mukavia ihmisiä ja rentoa meininkiä. Tärkeintä näistä edellisistä oli musiikki. Huippuja jameja joka puolella. Vaikeaa oli kävellä Frenchmen ja Bourbon Streettejä eteenpäin ku piti pysähtyä jokaiseen kuppilaan hieman tanssimaan. Jokainen, joka yhtään on bluesista tai jazzista pitävä ihmeinen, rakastuu paikkaan kyllä. Täällä siis kaksi uhria.

Hostelli oli ehkäpä parhainta kastia tähän mennessä. AAE Bourbon hostel nimeltänsä. Oleminen siellä oli kuin kotonansa olisi, koska ilmapiiri oli niin rento ja ihmiset mukaveja .Okei, oli siellä yks rasittavaki ihminen. Me ei leikitty sen kaa.  Tehtiin oikein kunnon piffisapuskoja ruuaksi. Kiitos Wallmartin, joka oli ihan vieressä. Muut tyypit jotka söi nuudelikuppejansa oli ehkäpä hieman katkeria meidän ruuista.hah. 

Sitten koitti päivä, jolloin piti lähteä etenemään. Ois kyllä voinut vietttää aikaa enemmänkin. MUTTA, meillä oli mitä parhaimmat syyt lähteä etenemään Miamia kohti, nimittäin Satu ja Laura oli tulossa sinne myös! Oli siis edessä Kaisun ja Helenan viiiiiiiiiiiiiimeinen yhteinen bussimatka (tällle reissua). Kivaa ja ihanaa ( <3 ) siis oli kaiffarin nimeltä Helena kanssa matkustaa, mutta nyt jatkamme matkaa neljän kimpassa. Mahtavuutta. Ennen ku päästiin tänne ihanaan Miamiin, jouduttiin kärsimään matkamme kammottavin bussimatka. Matka kesti 24tuntia ja ystävinämme oli joukko hyvin epäilyttävää porukkaa ja tottaikai naapuripenkissä kokomatkan (enkä etes nyt valehtele) huutavat lapset. Unet jäi siis kovin vähälle. Bussi pysähtelä melkein joka kirkonkylällä ja vähän väliä bussi tyhjennettiin kokonaan hetkeksi. Kertaalleen jouduttiin kesken unien lähteä asemalle töröttään. Ja joka kerralla kun palasimme bussiin jouduttiin turvatarkastuksiin uudestaanuudestaanjauuudestaan. Noh, kitikitivalivali, halvalla haluttiin ja tuota saatiin. Mutta pääasiana oli että päästiin Miamiin.

Lauran ja Satun näkeminen oli jotakin ihan uskomatonta. Tuntu niinku unta näkis ku ne marssi hostellin ovelle. <3 

Rannalla ollaan ihanasti loikoiltu ja meressä uitu. Aallot on ihan jääääätävän isoja. Lapsilla on ollu paljo hauskaa siellä. Vuokrattiin tossa eilen pyörät ja kruisailtiin pitkin rantaa ja katuja ja aiheutettiin pahennusta. Turistit saa anteeksi pienet väärinymmärrykset liikennesääntöjen kans. Hävittiin kylläkin Satun kaa pyöräarpajaisissa ja saatiin ihan täysin epähehkeät pyörät.mökötys. :) Shoppailtu ei olla onneksi yhtään eli kaikilla on siis rahaa jäljellä ihan sikana. (Katso sanakirjaa kohdasta sarkasmi). 

Pari päivää olis vielä Baywatchissa jäljellä ja sitten olisi tiedossa karavaanarin elämää kera neljän naisen. Legen - - - - - -  dary! New York meitä jo kutsuu, mutta tutkimma kuiteski, mitä matkan varrelta löytyy ennen sitä. 

Kuvejakin on olemassa. Ne ei valitettavasti tule nyt. Yritämme huomenna.

-Horatio C

Sunset limited

Heiiii!

Lähdimmä perjantai-iltana junamatkalle kohti New Orleansia. Matkaan sisältyi vaivaiset 46tuntia istumista ja todellakin siis istumista, koska makuupaikat olisivat aiheuttaneet henkilökohtaisen konkurssin. Meinas välillä hieman alkaa lapsia turhauttaan oleminen, mutta hienosti siitä selvisimmä huonoja leffoja koneelta katsoen ja koko ajan syöden :) Henkilökunta oli oikein mukavaa porukkaa ja käytiinpä oikein illallisella jenkkiläisen eläkeläispariskunnan kanssa. Söpöjä vanhuksia olivat. Oli oikeen valkoset pöytiliinat ja kaikkee.

Maisemaa junan ikkunasta. Itseasiassa maisema oli koko 46tuntia samanmoista :)

Junan oleskelutuijotteluvaunu

Kaisu tuijottelee Meksikoon. Juna kulki ihan rajan tuntumassa jonkin matkaa.

Pysähdyttiin myös Texasin Houstonissa pari tuntia.

Kivasti päästiin loppujen lopuksi perille. Hyvin haisevina kylläkin. Ja takamuksissa tuntui kyllä se 46tuntia.

Alamme tutkimaan millanen paikka tämä New Orleans oikein on ja informoimme asiasta. HEIPPA!

Terkkuja sanoo myös uusi ystävämme mr. Bojangles!

L.A

Morjenttes.

Maanantaina saavuttiin iltapäivästä tänne ja oltiin eka yö Hollywoodissa. Oli aika sinnitteleminen, että ei menty suoraan vaan nukkumaan pitkän bussimatkan ja unettoman yön jälkeen ku nukutti niin perhanasti.  Onneks ei menty vaan käytettiin aika hyödyksin ja käytiin talsiin Hollywood Boulevardilla ja kukkuloilla. Käytiin pällistelemässä mun entisiä "työpaikkoja" ja asumusta parin vuoden takaa ku oltiin täällä Nannan ja Aijan kans vaihdossa... Siellähän ne vielä oli :D

Koti parin vuoden takaa :)

Toisena päivänä chekattiin ittemme ulos hostellista ja lähdettiin Venice Beachille Samesun hostelliin. Respan tyyppi huikkas meille, että hei tuoki on Suomesta ja osotti yhtä jätkää.. näin tapasimme Kuopiolaisen Henkan, jonka kanssa ollaan aikas paljon hengailtu täällä. Check inin jälkeen vuokratiin porukalla pyöriä ja lautoja ja lähettiin Santa Monica pierille oluselle..

On the road again

Monta kuvaa hienosta auringonlaskusta olkaa hyvä

Ha!

Käytiinpä myös Anaheimissa kattoon NHL-peli, missä pelas Saku Koivu ja Teemu Selänne. Hauskan näköstä oli ku halli oli täynnä tyyppejä Selanne-pelipaita päällä.

Siellä se ihana Teemu lämmittelee

Iiiiiiiso paikka toi Honda Centteri

Henkan vuokraamalla Mustangilla oli ihan kiva taittaa matkaa

Valitettavasti ei kyllä ne Ducksit sitte voittanukkaan, mutta onneksi nähtiin etes se yksi ja ainoa maali mikä tuli ja tietty Selänteen tekemänä :) Sitten oli paluu taasen Venice Beachille.

Seuraavana päivänä vuokrasimma surffilaudat ja märkäpuvut ja lähettiin maisteleen miten hyvälle se merivesi maistuikaan taas.

Meidän surffijengi :)

Heti ku lähdettiin lautojen kans käveleen rantaa kohti niin päästiimpä johonki norjalaiseen dokumenttiin mukaan. Kuvasivat meitä. Mutta onneksi meidän ei tarttenu ku kävellä ja näyttää cooleilta. Ja sehän me osataan.

Surffaus on paaaaaaaaaljon vaikiampaa, mitä ne noissa elokuvissa antaa ymmärtää. Se laudan päälle seisomaan nouseminen ei ollukkaan niin helposti tehty. Mutta hyvin me vedettiin. Ja vedettiin kyll sitä merivettäki aika hyvästi sisuksiin :) Mutta oli ihan ihan mahtavaa kokeilla ja aiomma kyll Miamissakin räpiköidä lautojemme kera.

Kohtuullisen taitavia skeittaajia täällä

Venice Beachin puljuja

Ihan yksin joi koko kannun ;) (Helena huijjjaa!)

To-iltana mentiin syömään ja tavattiin Kirbyä, joka oli Helenan työkaveri Los Angeles Youth Networkissä

The end of the L.A.story.