karavaanarit

Epäilimme hyvin vahvasti, että meitä on vähä pissatettu kun lähdimme autovuokramoon hakemaan etukäteen varaamaamme asuntoautoa. Sillä sisäiset pikku pessimistimme huusivat koko ajan että me ei voida saada huippuluksusasuntoautoa kaikilla herkuilla ja yhteensuuntaan ajettuna kustantaen 50dollaria. No uskokaa tai älkää, kyllähän me saatiin. Pienen 'äämitentätäajetaan'-panikoinnin jälkeen lähdimme ratsastamaan auringon laskuun.

Meidän huippu F.E. Siinä tuli myös mukana tommonen hassu lisäosa.. :)

 

Ensimmäiseksi suuntasinne kohti Daytona, Floridaa. Matkaa tuli ensimmäisenä päivä n. 270mailia plus ehkä noin tuhat mailia (ainaki) leirintäalueen etsimiseen kulutettuja. Aamunkoitteessa suuntasimme siis viettämään viimeistä rantalöhöilyä tälle reissua. yhyy. Daytona beachi oli kyll upea ranta, ja jatku aivan silmän kantamattomiin.  Paljon näki myös silmäniloa, sillä Daytonan on myös jonkinsortin harlikkakaupunki. Taisi olla juurikin miittinki päällänsä ku joka puolella vilisi makian näkösiä Harley-Davidsoneja. prumprum.
  Kun olimme ihomme käristästäneet tarpeeksi kypsiksi sai Kaisu (eli arvatenkin minä) huippuhienon idean. Ja siihen sisältyi myös Satu. Nimittäin:

Tadaa! Jos nuo tolpat tuolla huomaatte. Se on linko. N.75m korkia. Se oli ihanaa. Huudettiin paljon. Satu vielä enemmän.

Sittempä vietettiin yö taasen leirintäalueella. Aamusta lähdettiin päästeleen kohti Savannah, Georgiaa. Kaupunki oli kyllä pysähtymisen arvoinen. Jalkauduimma ja lähdimmä tutkimaan historiallisia alueita, jotka oli täynnä vai toinen toistaan kauniimpia rakennuksia. Olo oli aivan kuin olisi Tuulen viemää-lefaan eksynyt. (Ei kyllä siis kauas heittänyt, sillä elokuva on kuvattu samassa osavaltiossa, 260mailia länteen päin).

Lippu se vaan liehuu joka nurkalla

Savannahista lähdimme ajamaan kohti Washington D.C.:tä. Sinne Obaman huudeille. Matkaa 580mailia. Ajettiin allmost läpi yön. Muutaman tunnin unet jonkin huoltsikan pihalla. Enemmän nukkunut parivaljakko jatkoi aamulla ajoa levännein silmin. Kohteessa vietimmä tehokkaan parituntisen räpsien turistikuvia niin maan perusteellisesti.

Itte Lincolni

Hirveen iso... monumentti.

Valakonen talo

First Ladies of America

Seuraavana kohteena oli Atlantic City. uhkapelejä jee. Matka sinne taittui täysin ongelmitta. Kuka nyt suoralla tiellä eksyksiin ajaisi. Muutama tunti ja oltiin perillä. Löydettiin vaivatta paikka asuntoautollemme ja lähdimme bilettämään. Atlantic City oli vielä enemmän, mitä elokuvissa annetaan ymmärtää. Kasinolta voitimme kaikki ihan hirviästi rahaa. Onnellisena bilettämisestä lähdimme taskut täynnä taaloja nukkumaan. . . . . .  pause . . . . . NOT! Eli toisin sanoen, ajettiin hukkaan. Parin tunnin matkaan meni noin kuus tuntia. Ei löytynyt asuntoautolle paikkaa. Ei päästy kasinolle. Kaupunki oli aika hirvee getto. Ajettiin loppujen lopuksi neljän aikaan yöllä kauemmas kaupungista asuntoauto alueelle. JEE!
   Seuraavana päivänä laittauduimme ihan kostoksi supernätteiksi ja nautittiin hieman ruotsalaista vettä. Korkkarit jalassa kipittelimmä b-luokan leirintäalueella, missä rokki soi ja punaset niskat hohkas.

Miss Trailor Park of 2013

Rakas Muotipoliisi, älä takavarikoi Korsejani. Lupaan kohdella niitä tästä lähtien arvonsa mukaisesti.

Yksikätisenrosvon haastajat

Ja sitten jatkui matkamme kohti New Yorkia! En jaksa enää millään olla sarkastinen niin kerrompa suorilta ettei sekään matka menny ihan mutkitta. Kirjaimellisesti. Etsittiin sitä meidän palautuspaikkaa n. kolme tuntia ylimääräistä. Hermothan siinä meinas mennä. Muttaku nätisti hymyiltiin nii ei tarvinu maksaa ku yhdestä tunnista myöhästymismaksua :D Ja kävivät viemässä meidät myös bussiasemalle. Siihen päättyi (ONNEKSI!) meidän asuntoautoseikkailumme. Eli yhteensä ajelimma n.2000kilometriä itärannikkoa. Karavaanarin elämä oli huippua, mutta jokainen taitaa olla aika onnellinen että se on vihdoin ohi :) Nyt alkaa Suomitytöt New Yorkissa. Pysykää kanavalla.